Kruunuvuorensilta vuosien varrella

Tutustuimme ensimmäisen kerran Kruunuvuorenrantaan Öljysäiliö 468:n avajaisissa 2015. Silloin ei vielä tiedetty alueesta muuta kuin että sinne oli suunnitteilla uusi asuinalue vanhan öljysataman tilalle. Vuonna 2016 pyöräilin keskeneräistä Koirasaarentietä rantaan asti ja ihmettelin, että miksi mereen asti on vedetty leveä tie, vaikka siltahanke ei ollut edes vielä hyväksytty.

Kohtalo puuttuu peliin ja vuonna 2018 muutimme ensimmäisten joukoissa asumaan Kruunuvuorenrantaan. Siitä lähtien olen odottanut siltojen valmistumista ja seurannut rakennusvaiheita (sekä Nimbyen valituksia) aitiopaikalta.

Kruunuvuorensilta avattiin vihdoinkin 18.4.2026. On tavallaan mahtavaa, että alue muuttuu osaksi laajennettua kantakaupunkia, mutta tavallaan haikeaa. Kruunuvuorenranta on omaperäinen alue; tavallaan lähellä, tavallaan kaukana. On oletettavaa, että tämä eristyneisyys rikkoutuu nyt. En valita, sillä siltojen hyöty on päivänselvä. Eräs aikakausi päättyy, toinen alkaa.

Kruunuvuori ja nykyinen Kruunuvuorensilta on tullut hyvinkin tututksi näiden vuosien aikana. Alla parhaat palat nykyisen sillan eri kehitysvaiheista.

Kuvia Kruunuvuorensillasta

Helsingin pisin silta on pysyvästi muuttanut koko kaupunginkuvan. On hienoa, että kaikesta vastutuksesta huolimatta tämä mahtava maamerkki saatiin pystytettyä. Tämänkaltaista rohkeutta Suomi kaipaisi lisää.